Philip Roth on jo käynyt niin vanhaksi, että ehkä hänen ei kannattaisi enää julkaista romaaneja. Suomessa Rothin maine ja palstatila tuntuu vain kasvavan iän myötä, kun häntä nuorena lukeneet kriitikot alkavat olla vaikuttavissa asemissa. Usein kuitenkin käy niin, että romaanit heikkenevät iän myötä. The Guadianin kriitikko on sitä mieltä, että Rothin viimeisistä romaaneista ei ole paljoa sanomista.
The Guardianin kriitikko myöntää kuinka surullista on, että vanhemmiten kirjoittamisen kyky heikkene. Hänen mukaansa vuoden 2004 jälkeen Roth ei ole kirjoittanut mainittavampia teoksia. Vuonna 2007 joulumarkkinoille ilmestynyt Exil Ghost kertoo kirjailijasta, jonka muisti ja kertomisen kyky sekä fysiikka heikkenee. Vuonna 2009 joulumarkkinoille ilmestynyt The Humbling kertoo näyttelijästä samassa tilanteessa, suuri tähti huomaa että kaikki ne kyvyt, jotka ovat tehneet hänet suureksi näyttelijäksi, ovat kadonneet.
Romaani on siitä hieno muoto,että se voi käsitellä jopa sitä kuinka kirjallinen lahjakkuus vanhemmiten menettää lahjansa. Tässä vaiheessa teokset tosin elähdyttävät enää vain niitä jotka ovat lukeneet kaikki Rothin teokset. Surullista on myös se, että nämä kirjalliset jäärät vievät palstatilan nuorelta proosalta. Ajattelen surullisena Saksaa ja aikoinaan mestarillista Gunter Grassia, jonka toisarvoisia vanhuuden teoksia käännetään ahkerasti eikä uusi pääse esille.
”Yhä edelleen pistämätöntä luomisvirettä ylläpitävä Philip Roth…” analysoi Jukka Petäjä päivää myöhemmin Hesarissa 6.1, aina suosikkejaan kaupitellen.
Olen juuri lukemassa Tuohtumusta. Ainakin se, mitä olen ennättänyt lukea, on ihan kiinnostavaa näin ”tavallisen lukijan” mielestä. Aiemmin olen lukenut häneltä muutaman kirjan. Niistä olen pitänyt.
Likkuliisu moi. Joo olen lukenut Tuohtumuksen ja ”ihan kiinnostavaa” – mutta seurattuani kuinka Jukka Petäjä on vuosikausia markkinoinut Rothia maailman parhaana kirjailijana, täytyy sanoa että joo, mutta kymmenen vuotta sitten.