Keskustelu Euroopasta alkaa saada entistä sävykkäämpiä puheenvuoroja. Zygmunt Baumanin puheenvuoro Euroopan kriisistä Die Zeitissa (23.9. 2011) painottaa yllättävästi romaanitaiteen merkitystä tulevaisuuden Euroopalle. Bauman on merkttävä sosiologi, joka on tutkinut erityisesti modernin jälkeisiä elämänmuotoja. Talouskriisin alla kulkee hänrn mukaansa olennaisempi, demokratian ja moniarvoisuuden kriisi. Romaanin olemuksessa on Baumanin mukaan erityisen ihailtavaa sen rakenteeseen perustuva moniarvoisuus. Romaani on tila, jossa kukaan henkilöhahmoista ei omista totuutta eikä oikeutta vaan jokaisella on oikeus olla erilainen ja tuoda oma säikeensä romaanin kudokseen.
Monikielinen Eurooppa ja romaanitaiteen moniäänisyys ovat sukua, Bauman viittaa Milan Kunderan käsitykseen kuinka romaanin traditio ja Euroopan historia ovat kulkeneet pitkään rinta rinnan. Romaanitaide on kulkenut monikielisen Euroopan rinnalla jo vuosisatoja – Eurooppa on kielikylpy ja tila erilaisten arvojen kohtaamiselle.
Niinpä Baumanin mukaan EUn tulisi tukea kirjallisuuden kääntämistä aivan toisessa mittakaavassa kuin nykyään – monikielisen Euroopan tulevaisuuden kannalta kirjallisuuden kääntäminen on syvän tason vaihtoa kielten ja kulttuurien välillä.
Sosiologina Bauman liittää Euroopan ja romaanin rinnalle myös sosiologian, laittaen ne kaikki peilaamaan toisiaan. Balzacin romaanit olivat sosiologisia, samoin Joycen Odysseusta voi lukea tutkimuksena silloisesta nykyajasta. 1900 luvun Eurooppaa ei voi ajatella ilman Kafkaa tai Robert Musilin suurta ”Mies vailla ominaisuuksia” teosta, eikä ilman George Perecin tuotantoa. Baumanin mukaan painavimmat romaanit tavoittavat jotain olennaista siitä, mitä on nykyaika.
Kysyttäessä kuka on tällä hetkellä kiinnostavin kirjailija, Baumann vastaa, että Michel Houllebecq.